Näillä sivuilla Ajankohtaista osuuteen pyrin kirjoittamaan aina viimeisimmistä aktiviteeteistä.
Nuo pyörivät yleensä linjalla TOKO, NOME ja MEJÄ. Ilona taas keskittyy näyttelyyn ja agilityyn joista tarkemmin täällä.
Tässä alkusivulla on yleistä juttua harrastuksista. Koitan mm. pitää kulloisetkin omatoimi TOKOn treeni ajat ja paikat päivitettynä
Treeniporukoita
Toukokuussa 2006 perustimme Duzin omistajan, Hannan, kanssa koirapuiston omatoimi TOKO ryhmän. Ideana on harjoitella itsenäisesti mutta ryhmässä muiden kanssa. Näin pääsee itsekin harjoittelemaan kun ei ole suoraan vastuussa muiden kouluttamisesta.
Parhaimmillaan näissä harjoituksissa on ollut yli kymmenen koirakkoa mutta tyypillisesti meitä on ollut paikalla 4-6 harrastajaa.
Usein treenaamme Mikkolan kentällä
mutta kannattaa tarkistaa paikka ja aika ensin. Treeniporukkaa varten on perustettu Facebook ryhmÄ ItÄ-Turun omatoimi-TOKO.
Yleensä treeneissä menee n. tunti mutta mitään tarkkaa kestoa ei ole määrätty. Kesto riippu lähinnä siitä mitä porukka haluaa harjoitella.
Koirapyöräilystä
Täällä Turun seudulla pyöräily on mahdollista ympäri vuoden, talvella on toki hyvä olla nastarenkaat alla. Pyörän kanssa pääsee laajentamaan lenkkialuetta huomattavasti. Monet koirahiihdossa mainitut asiat pätevät myös pyöräilyn suhteen. Eli perustottelevaisuus on välttämättömyys. Itse en ainakaan uskaltaisi lähteä liikkeelle omin päin poukkoilevan koiruuden kanssa. Samaten lenkitys ennen varsinaiseen matkan tekoon siirtymistä mahdollistaa mukavan ja tasaisen menon. Meillä matka alkaa pyörää taluttaen ja kun tarpeet on hoidettu komennan Mindyn "Vierelle" (Huom! Eri komento kuin "Sivulle") jonka jälkeen hyppään itse satulaan ja sitten "Menään".
Matkoja suunnitellessa varaudun käyttämään tunnin per 8 km. Silloin ei ainakaan joudu hoputtamaan koiraa eikä myöhästy treeneistä tms. Jos joutuu ajamaan kuumana hellepäivänä voi matkaan mennä jopa 25% pidempi aika kuin viileään aikaan.
Koiran opettaminen pyörän vierellä kulkemiseen kannattaa aloittaa jo pentuna vaikka kasvavan pennun kanssa ei pidä lähteä varsinaisille pyörälenkeille. Eli talutetaan pyörää oikealla puolella ja koiraa pyörän yli sen oikealla puolella. Normaali mittainen talutin on paras koska silloin koira ei pääse liian kauas pyörästä tai mikä pahinta juoksentelemaan ympäri pyörää. Eli ideana on opettaa koiralle, että pyörän kanssa kuljettaessa paikka on pyörän oikella puolella.
Kun koira on tottunut pyörään käsketään sen odottaa jolloin voidaan turvallisesti siirtyä satulaan ja sitten rullata kävelyvauhtia koira pyörän oikealla puolella. Näin voidaan opetella ajamaan niin, että hihna on oikeassa kädessä. Huom! Älä kierrä hihnaa kätesi ympärille tai kiinnitä sitä ohjaustankoon. Koira voi kesken matkan pysähtyä aivan yllättäen tai rynnätä sivulle esim. siilin perään. Jos hihna on kiinni ohjaustangossa kaadut varmasti ja äkkinäisesti. Itse pidän hihnaa löysästi niin, että koiran yllättävässä pysäyksessä hihna vain putoaa käsistä. Toinen vaihtoehto on käyttää "Springeriä" tai vastaavaa laitetta. Siinä koira kiinnitetään lyhyellä narulla jousitettuun pidikkeeseen joka on kiinni pyörän rungossa tai satulaputkessa. Näin koira pysyy helposti oikealla paikalla ja jousi tasaa pahimmat rykäisyt tehokkaasti.
Vasta tässä vaiheessa kun pyöräilyn hauskuus on valjennut koiralle kannattaa opetta tuo "Vierelle" komento. Opetus käy aivan kuten muutkin komennot. Itse käytin namipalaa, jolla "vedin" Mindyn oikealle paikalle samalla kun sanoin käskysanan. Kuten muutkin käskyt tämä ei vaadi enää mitään ylimääräistä "Odota" käskyä vaan koira pysyy paikallaan siinä pyörän oikealla sivulla kunnes toisin käsketään. "Mennään" on meillä muissakin yhteyksissä käytetty liikkeellelähtö komento. Eli vapaampaa menoa kuin "Seuraa" komennossa.
Koirahiihdosta
Suomen Valjakkourheilijoiden Liiton sivuilla on kattava kuvaus koirahiihdosta. Itse olen kokeillut koiran kanssa hiihtoa lähinnä hiihtolomaviikolla, joten varusteetkin ovat olleet heppoisemmat. Valjaina olen käyttänyt tavallisia valjaita, mutta mikäli aikoo enemmän harrastaa koirahiihtoa kannattaa varmasti harkita erityisten koirahiihto tai vastavien vetovaljaiden ostoa. Näissä veto kohdistuu enemmän koiran takaosaan.
Joustavan liinan viritin niksi-Pirkka tyyliin kiinnittämällä taluttimen ja vetovyön väliin koukkupäisen kumiköyden, eli "mustekalan". HUOM, tämä viritys on syytä tehdä huolella, ettei koukku missään tilanteessa pääse irtoamaan ja singahtamaan esim. silmille. Itse varmistin liitoskohdat puristamalla hohtimilla koukut lenkeiksi ja varmistamalla liitokset vielä manilanarulla. Vielä parempi olisi tietysti ottaa koukut pois kokonaan. Vetovyön sai tehtyä kassin leveästä olkahihnasta.
Perustottelevaisuus auttoi ainakin liikkeellelähdössä. Eli Mindy odotti kärsivällisesti kunnes itse olin valmis lähtemään liikkeelle. Luvan saatuaan meno oli aina hetken aikaa vähän turhankin kovaa minun makuuni, mutta en viitsinyt turhaan jarrutella kun intoa riitti. Pian vauhti tasaantui joka tapauksessa normaaliksi matkajolkotteluksi joka vastasi hyvin meikäläisen (murtsikka) hiihtonopeutta.
Parasta koiran kanssa hiihtäessä oli nähdä sen ilonen hännän heilutus kun päästiin kiertämään metsiä oikein pidemmän kaavan mukaan. Mindyn iloinen ilme sai myös useimmat vastaantulijat hymyilemään.
